Lentoliput New Yorkiin!
Pääsiäisloma sai yllättävän käänteen kun mies vetäisi esille lentoliput New Yorkiin. Todellinen yllätys muulle perheelle! Itse olin ajatellut lähinnä leffassa käyntiä, uimista tai muuta pientä vastaavaa arjesta poikkeavaa aktiviteettiä. Mikäs siinä, lähdetään New Yorkiin! 😀
Hetki meni sulatellessa tätä jymy-yllätystä ja pienen tokenemisen jälkeen aloinkin tapani mukaan suunnittelemaan tarkasti lyhyttä vierailuamme Amerikan maalle. Liityin Facebookissa erilaisiin New York -ryhmiin, joista luin vinkkejä mitä tehdä, minne mennä, mikä hotelli ym.
Matkalle valmistautuminen
Maahanpääsyä varten meidän täytyi tehdä Esta-hakemukset ennen lähtöä. Hakemus täytettiin netissä. Kysymyksillä lähinnä poissuljettiin se ettemme ole terroristeja, rikollisia tai pyrkimässä maahan pysyvästi. Helppoa sinänsä, mutta kaikkien kolmen lomakkeiden täyttämisessä vierähti kuitenkin parisen tuntia. Hakemuksen hinta oli n. 20$/ kpl.
Finnairin lennolle istumapaikkojen valinta ja aterioiden tilaaminen onnistui oikein näppärästi, mutta paluumatkan lento American Airlinesilla olikin ongelmallinen. Nettisivut olivat todella epäselvät ja sivut eivät toimineet kunnolla. Säätämistä oli istumapaikkojen ja ennakkoon varattavien lentoaterioiden kanssa. American Airlinesin asiakaspalvelu oli sanalla sanoen surkeaa, mutta lisäpalvelut lopulta saatiin varattua.
Hotelli päätettiin yhdessä. Sijainnin, arvosteluiden ja huoneen perusteella hotelliksi valittiin Hyatt Place Chelcea. Tämä osoittautui nappivalinnaksi.
Ja sitten matkaan!
Menomatka lennettiin Finnairin suoralla lennolla, joka lähti Helsingistä illansuussa. Itseäni jännitti koko matkassa eniten miten yölento sujuu ja kuinka sen jaksaa. Lentomatka tosin ei ollut kovinkaan pitkä onneksi ja kaikki meni oikein hyvin. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään.
Olin lukenut, että JFK:n lentokentällä voi vierähtää jopa tunteja maahantulotarkastuksen kanssa. Tämäkin osoittautui turhaksi peloksi, sillä kaikki sujui nopeasti eikä jouduttu sen suurempaan tenttiin. Meiltä kysyttiin muutama kysymys, annoimme sormenjäljet ja olimme tervetulleita maahan.
Olimme varanneet etukäteen taksin, joka oli meitä vastassa kentällä. Keho täynnä jännityksen tuomaa adrenaliinia matkasimme hotellille taksin kyydissä ja silmä tarkkana skannattiin ympäristöä. Talot olivat erilaisia, mielenkiintoisia huolto-asemia ja kauppoja, paljon liikennettä, hälytysajoneuvoissa uudet äänet. Ihan kuin elokuvissa. Kaikki uutta, koko tunnelma uutta.
Pian horisontissa alkoi vilkkua pilvenpiirtäjiä, massiivisia siltoja, iso kaupunki ja valtavasti eri värisiä valoja. Aloimme olla perillä. Katselimme silmät lautasina ympärillemme ja iho nousi kananlihalle. Oli vaikeaa uskoa, että nyt olemme täällä, New Yorkissa, ihan oikeasti.
Vihdoin perillä New Yorkissa, Manhattan – Chelsea
Pitkän lentomatkan jälkeen oli jo helpotus päästä hotelliin omaan rauhaan vetäytymään. Huoneemme sijaitsi pyynnöstämme ylhäällä, 43. kerroksessa. Huone oli todella pienikokoinen, mutta isosta ikkunasta avautuva näkymä pilvenpiirtäjiin päin korvasi kaiken. Näkymä oli aivan huikean hieno! Ensimmäisenä silmiin tarttui tunnettu Empire State Building ja sitä koristavat väriä vaihtavat valot. Oli aika käydä nukkumaan ja odottamaan ensimmäistä päiväämme New Yorkissa, Manhattanilla.
Ensimmäinen päivä
Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme hotellin aamiaiselle. Heräsimme aikaisin ja pääsimme nauttimaan aamiaisesta ensimmäisten hotellivieraiden joukossa ilman jonottamista. Omalle lautaselle valitsin bagelin ihanalla tuorejuustolla, muffinsin ja amerikkalaisia pannukakkuja vaahterasiirapilla. Kyytipojaksi iso mukillinen hyvää kahvia ja appelsiinimehua. Oikein hyvä amerikkalainen perus aamiainen.
Ja sitten seikkailemaan kaupungille!
Olin suunnitellut etukäteen Manhattanin kartta kädessä paikkoja, joissa voisimme käydä ja sijaintien mukaan miettinyt valmiit reitit. Olimme päättäneet kulkea matkat kävellen ja metrolla. Ensimmäisenä siis hankimme metroliput metroaseman automaatista ja tietysti vähän käteistä.
Metrolla Times Squarelle
Pienen sekoilun ja hämmennyksen jälkeen onnistuimme lippujen ostossa ja pääsimme metron kyytiin. Matka sujui varsin näppärästi ja nopeasti olimmekin Times Squerilla. Paikka oli täynnä korkeita rakennuksia, valomainoksia, kauppoja, ravintoloita ja paljon ihmisiä. Jokaisessa kadunkulmassa sympaattisia pikaruokarekkoja. Napattiin yhdestä Corn dogit. Tuntui mahtavalta ja vähän absurdiltakin olla paikalla jossain, mistä ei tavallaan ole ikinä edes osannut unelmoida.
Tässä vaiheessa olimme jo kävelleet pitkän matkan ristiin rastiin, joten nälkä kurni vatsan pohjalla. Pizzerian houkutteleva ikkuna kutsui luokseen ja pian olikin jo nälkä taittunut herkullisilla pizzoilla.
City that never sleeps
Loppupäivän ja illan käveltiin, käveltiin ja käveltiin, kävimme kaupoissa ja kuppiloissa. Illalla istuin pitkään sängyllä ikkunan vieressä ihastellen auringonlaskun värittämiä pilvenpiirtäjiä. Alhaalla kulki tasaiseen tahtiin takseja ja hälytysajoneuvoja. “City that never sleeps”-sanonta tuntui pitävän paikkaansa.
Olin kuullut aiemmin, että joka kadun kulmalla leijailee kannabiksen tuoksu. Tämä piti paikkaansa. Todellakin aivan joka puolella joku pössytteli pilveä. Myös alan kauppoja näytti olevan vähintään yksi jokaisella kadulla.
Kakkospäivä
Päivä 2. Jalat eivät ole ikinä olleet niin kipeänä kävelystä! 😀 Heti aamusta lähdimme taas kuitenkin reippaasti liikenteeseen. Päivän ohjelmaan oli suunniteltu käynti Ghostbusters-paloasemalla, China townissa, Little Italyssa, 9/11 muistomerkillä ja jollakin näköalatasanteella.
Ghostbusters-leffasta tuttu paloasema oli lapsen nähtävyyslistalla. Lapsi bongasikin talon nopeasti kun olimme kartan mukaan oikeilla kulmilla. Talo oli toiminnassa oleva pieni paloasema, jossa palomiehet lisäksi kertoilivat heidän toiminnastaan ja myivät matkamuistoja.
Lähistöltä löydettiin perin amerikkalainen ravintola, jonne istahdimme pannukakuille. Oli muuten aika paljon isompi pannari, mitä on muualla totuttu näkemään. Janojuomaksi vielä kylmät kokikset ja jalkaa taas toisen eteen.
China Town ja Little Italy
China towniin menon kanssa oli pieniä selkkauksia metromatkan kanssa kun päädyimme vahingossa täysin väärään kaupunginosaan. No, sellaista sattuu vieraassa paikassa ja ei kun uusi yritys.
China townista oli ehkä vähän suuremmat odotukset mitä se lopulta oli. Alueella oli vieri vieressä kiinalaisia kauppoja ja ravintoloita. Muuten seutu ei mielestäni niinkään eronnut muista alueista. Todella ruuhkainen alue, muutama muukin turisti oli tullut tietysti ihmettelemään suosittua nähtävyyttä. Little Italy oli heti China townin vieressä. Muuten kaikki näytti samalta, mutta kiinalaiset ravintolat ja kyltit olivat vaihtuneet italialaisiin.
Kaikki ravintolat olivat niin tukossa, että ajattelimme suosiolla valita ruokapaikan jostain muualta. Jalat olivat jo tuusan nuuskana kävelystä ja nälkäkuoleman partaalla ensimmäisenä silmiin osui burgeripaikka Wendy´s. Ei mikään kovin hohdokas paikka, mutta maha sai täytettä ja lapsi tykkäsi.
Shoppailureissun jälkeen taas pieni lepo hotellihuoneessa ja kohti uusia seikkailuja! Näköalapaikkoja Manhattanilta löytyi muutamia, mutta näköjään näihin olisi pitänyt varata liput jo hyvissä ajoin etukäteen. Summit-näköalatasanne jäi meiltä valitettavasti näkemättä, sillä kaikki liput sinne olivat loppuunmyytyjä. Tämä oli tosi harmi, olisimmepa tajunneet etukäteen. World Trade Centeriin onneksi vielä oli lippuja tarjolla, joten suunta sinne siis.
Menomatkalla kävimme katsomassa surullisen kuuluisan 9/11 muistopaikan. Vaikuttava muistomerkki nosti ihokarvat pystyyn.
One World Observatory – näköalatasanne
Sitten vuorossa näköalatasanne One World Observatory. Käynti oli organisoitui alusta alkaen todella hyvin. Heti alhaalla ihmiset ohjattiin näytösaikojen mukaisiin jonoihin. Tämän jälkeen oli turvatarkastus, varsin tarkka sellainen! Samaan tapaan kuin lentokentällä, kaikki irtotavarat, käsilaukut ja päällysvaatteet laitettiin läpivalaistuksen kautta ja itse kuljettiin metallinpaljastimien läpi. Turvatarkastajilla oli tiukka asenne tähän hommaan. Hyvä niin! Vieraat lajiteltiin taas jonoihin ja hisseihin. Elämys oli hyvin kokonaisvaltainen heti alusta asti. Käytäville oli heijastettu elävää kuvaa, musiikin ja äänitehosteiden saattamana ajettiin hissillä 102. kerrokseen. Hissimatka oli nopea ja samoin hissimatkasta oli luotu elämyksellinen. Ylhäällä jalkojen alla tuntui kun pilvenpiirtäjä heilui ja huojui tuulen mukana. Oli aika kuumottava tunne.
Ylhäällä perillä videoesityksen ja verhojen avautumisen jälkeen silmien eteen avautui koko Manhattan. Uskomaton kokemus! Olimme niin ylhäällä että korkeanpaikankammoisena en edes osannut pelätä. Näky oli todella upea.
New Yorkin kääntöpuoli
Lauantai-iltana kaduilla alkoi olla sen verran energinen ja painostava tunnelma, että katsoimme parhaaksi painella hotellille ja tilata iltapalaa sinne. Kaduille oli kerääntynyt jos jonkinlaista laitapuolen kulkijaa ja värikästä jengiä. Kauppatavarana liikkui paljon elektroniikka ja kun tavarat oli saatu myytyä, muistoksi kaduille jäivät vain muovikassit ja tyhjät pahvipakkaukset.
Viimeinen päivä ja kotiinlähtö
Viimeisenä päivänä ehdittiin vielä käydä muutamissa kaupoissa ostamassa tuliaisia ja syömässä. Imettiin viimeiset henkäykset Amerikan ilmaa ja painettiin mieleemme muistoja tästä ikimuistoisesta matkasta.
Kiitos New York, nyt oli kotiinlähdön aika. Lentokentälle pääsimme kätevästi metrolla ja siitä vaihtaen junaan. Matka sujui suoralla yhteydellä oikein jouhevasti matkalaukkujenkin kanssa. Paluulento taittui American Airlinesin siivin Lontoon kentän kautta ja siitä jatkaen Finnairilla kotikamaralle. Ajatus oli nukkua lennon ajan, mutta se jäi valitettavasti ajatuksen tasolle. Matkan jälkeen väsytti pitkään, niin aikaero kuin kaikki saadut aistiärsykkeet. Hieno matka oli ja kuten aiemmin sanottua, ikimuistoinen kokemus. ❤️
Ihan mahtava yllätys! Ja varsin vauhdikkaat päivät, paljon ehditte näkemään, kokemaan ja tekemään. Omasta edellisestä New Yorkissa käynnistä on kulunut jo useampi vuosi. On kyllä hieno kaupunki kyseessä ja voisin mielellään lähteä sinne – oikeastaan ihan koska vaan!